Miten muut Pohjoismaat tekevät sen?

Suomi ei keksi tässä mitään uutta. Siihen mennessä, kun Suomen hallitus sitoutui kansalaisuuskokeeseen vuonna 2023, 13 muuta EU-maata edellytti jo jonkinlaista koetta, ja kaksi Suomen lähinaapureista, Tanska ja Norja, oli jo sisällyttänyt samantyyppisen vaatimuksen omaan kansalaisuuslainsäädäntöönsä.

Ruotsi: läheisin vertailukohta, lähes samanaikainen

Ruotsi on hyödyllisin vertailukohta juuri siksi, että ajoitus osuu niin lähelle toisiaan. Ruotsin oman kansalaisuuskoevaatimuksen ensimmäinen vaihe käynnistyi elokuussa 2026, suunnilleen samaan aikaan kun Suomen uudistus oli etenemässä kohti voimaantuloaan. Kaksi Pohjoismaata, joilla ei ole yhteistä kieltä eikä oikeusperinnettä siinä määrin kuin Suomella ja vaikkapa Virolla, päätyivät lähes samaan politiikkaan saman vuoden aikana. Tämä ei ole niinkään sattumaa kuin merkki siitä, miten laajalle tämä ajatus on levinnyt EU:ssa lyhyessä ajassa.

Tanska: vakiintunut malli

Tanskassa on ollut käytössä kansalaisuuskoe vuodesta 2015, ja se kattaa Tanskan historian, yhteiskunnan ja kulttuurin. Suomen koe on vasta saamassa ensimmäiset hakijansa, kun taas Tanskan kokeella on ollut vuosikymmen aikaa kerätä omaa kritiikkiään, säätöjään ja käytäntöään. Suomen työryhmä tarkasteli olemassa olevia eurooppalaisia malleja omaa ehdotustaan valmistellessaan, ja tällainen pitkään toiminut järjestelmä oli juuri sellainen vertailukohta, jota kannatti tutkia.

Norja: kotoutuminen ensin, koe toissijaisesti

Norjan lähestymistapa näyttää paperilla erilaiselta. Yhden erillisen kokeen sijaan yhteiskuntatieto on sulautettu osaksi laajempaa kotoutumisohjelmaa, jonka moni maahanmuuttaja käy joka tapauksessa läpi: kurssi Norjan yhteiskunnasta ja sitä seuraava arviointi, jotka on sidottu oleskelu- ja kansalaisuusvaatimuksiin sen sijaan, että ne olisivat erillinen loppueste. Sisältö on samankaltainen kuin se, mitä Suomi on laatimassa. Toteutustapa ei ole.

Toimiiko mikään tästä?

Se on rehellinen, avoin kysymys, eikä koske vain Suomea. Suunnilleen puolet EU-maista edellyttää nykyään jonkinlaista kansalaisuuskoetta kansalaistamisen yhteydessä. Kiista siitä, mittaavatko nämä kokeet todella kotoutumista vai lisäävätkö ne vain esteen, jonka paremmin resursoidut hakijat selättävät helpommin, kulkee mukana lähes kaikessa aiheesta tehdyssä tutkimuksessa. Suomen versio on liian uusi tuottaakseen omaa vastaustaan. Naapurit, jotka ehtivät sinne ensin, eivät ole ratkaisseet asiaa lopullisesti hekään.

Siitä, mitä Suomi päätti tarkalleen testata, kerrotaan artikkelissa Mitä kansalaisuuskokeessa oikeasti kysytään. Lähestymistapaa vastaan esitetyt argumentit löytyvät artikkelista Asiantuntijoiden esittämä kritiikki, tai tilanteen voi tarkistaa aikajanalta.